9.10.1997

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 10.3.1994

Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 25.4.1988 Helsingissä ostanut kommandiittiyhtiön edustajana osamaksusopimuksin TCSosakeyhtiöltä Mitsubishi Space Wagon 1.8 D pakettiauton BJK-144 käteishinnan ollessa 75 000 markkaa. A oli allekirjoittanut osamaksusopimuksen ostajan ja myyjän edustajana. Osamaksusopimus oli 25.4.1988 siirretty rahoitusyhtiölle ehdoin, että kaikki sopimukseen perustuvat oikeudet siirtyivät rahoitusyhtiölle. Osamaksusopimuksen ehtojen mukaan omistusoikeus myytyyn esineeseen ei siirtynyt ostajalle ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu. A oli kommandiittiyhtiön edustajana jättänyt osamaksusopimuksen mukaisista suorituksista maksamatta yhteensä 12 411,55 markkaa ja TCS-osakeyhtiön puolesta 8.8.1989 myynyt auton edelleen X Oy:lle, vaikka auton omistusoikeus oli kuulunut vielä rahoitusyhtiölle. A oli kerrotulla menettelyllään anastanut hallussaan olleen omaisuuden itselleen.

Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n 1.1.1991 voimaan tulleen rikoslain 29 luvun 4 §:n 1 momentin (769/90) nojalla kavalluksesta 30:een päiväsakkoon.

Helsingin hovioikeuden tuomio 25.1.1996

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui kavallusrikoksen tunnusmerkistön täyttymisen edellyttävän, että kavallettu esine oli muun kuin rikoksen tekijän omistama. Omistajan oikeusasema määräytyi yksityisoikeudellisten sääntöjen mukaan.

Tässä tapauksessa TCS-osakeyhtiö oli 25.4.1988 myynyt kommandiittiyhtiölle osamaksusopimuksella auton BJK-144 ja pidättänyt itselleen omistusoikeuden siihen. Samana päivänä myyjäyhtiö oli siirtänyt kaikki tuohon sopimukseen perustuvat oikeutensa rahoitusyhtiölle. Tuo siirto ei kuitenkaan yksin osoittanut, että sillä auto olisi siirretty rahoitusyhtiön omistukseen. Auton omistajaksi oli siirron jälkeenkin jäänyt rekisteritietojen mukaan myyjäyhtiö. Asiassa ei ollut muitakaan perusteita päätellä, että siirrettäessä rahoitusyhtiölle osamaksusopimuksen mukaan myyjälle kuuluvat keinot turvata osamaksusaatavansa ostajalta olisi tarkoitettu siirtää auton omistusoikeus rahoitusyhtiölle. Auto ei siten ollut rahoitusyhtiön eikä A auton luovuttaessaan näin ollen ollut syyllistynyt toisen omaisuuden kavaltamiseen. Tämän vuoksi hovioikeus hylkäsi syytteen.

Eri mieltä olleiden jäsenten lausunnot

Sijaisjäsen, viskaali Salonen: Niin kuin hovioikeuden tuomiossa todettiin, kavallusrikoksen tunnusmerkistö edellytti, että kavallettu esine oli muun kuin rikoksentekijän omistama. Omistusoikeus määräytyi yksityisoikeudellisten säännösten mukaisesti.

Kysymyksessä olevassa tapauksessa A oli TCS-osakeyhtiön puolesta myynyt auton BJK-144 osamaksusopimuksella kommandiittiyhtiölle pidättäen myyjäyhtiöllä auton omistusoikeuden kunnes koko kauppahinta oli maksettu myyjälle tai tämän siirtämälle taholle. TCS-osakeyhtiö oli samana päivänä siirtänyt osamaksusopimukseen perustuneet kaikki oikeudet kaupan rahoittaneelle rahoitusyhtiölle. Ennen kuin kauppahinta oli tullut maksetuksi, A oli 8.8.1989 ostajayhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä myynyt auton edelleen X Oy:lle.

Oikeuskirjallisuudessa katsottiin yleisesti, että osamaksuostaja, joka luvattomasti myi luottoaikana edelleen esineen, johon myyjä oli pidättänyt omistusoikeuden, syyllistyi kavallukseen.

Kun A:lla oli ollut määräysvalta sekä kommandiittiyhtiössä että TCS-osakeyhtiössä, hänen oli katsottava auton edelleen X Oy:lle myydessään toimineen osamaksumyyjän TCS-osakeyhtiön suostumuksin. Tämän vuoksi A:n kavallussyytettä harkittaessa ratkaiseva merkitys oli sillä seikalla, oliko TCS-osakeyhtiö siirtänyt rahoitusyhtiölle auton omistusoikeuden.

Omistusoikeus määräytyi sen mukaan, mitä asianosaisten oli katsottava omistusoikeudesta sopineen. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1993:8, jossa rahoitusyhtiön ei katsottu saaneen omistusoikeutta autoon, osamaksumyyjä ja rahoitusyhtiö olivat nimenomaisesti sopineet siitä, että osamaksusopimus oli siirretty rahoitusyhtiölle vakuudeksi osamaksumyyjän kaikista velvoitteista rahoitusyhtiölle ja osamaksumyyjä oli sopimuksen mukaan vastuussa rahoitusyhtiölle osamaksuostajan ohella siitä, että rahoitusyhtiö sai osamaksusopimuksen mukaiset maksut. Tuossa tapauksessa riskin ostajalta saamatta jäävistä osamaksueristä kantoi siis osamaksumyyjä. Myös oikeuskirjallisuudessa oli sitä, jolla oli lopullinen riski saamatta jäävistä osamaksueristä, pidetty esineoikeudellisena omistajana osamaksumyyjän ja rahoitusyhtiön välisissä järjestelyissä.

Tässä tapauksessa osamaksusopimukseen kirjoitettu siirto rahoitusyhtiölle käsitti kaikki osamaksusopimukseen perustuvat myyjän oikeudet. Myyjän oikeutena osamaksusopimuksen 5 kohdassa mainittiin se, että hänellä säilyi omistusoikeus autoon kunnes koko kauppahinta oli maksettu. Asiassa ei ilmennyt, että TCS-osakeyhtiön ja rahoitusyhtiön kesken olisi sovittu kyseessä olevan vain auton vakuusluovutus niin, että jos osamaksuostaja jättäisi kauppahinnan rahoitusyhtiölle maksamatta, TCSosakeyhtiö olisi vastuussa rahoitusyhtiölle kauppahinnan maksamisesta. Myyjän oikeuksien siirron rahoitusyhtiölle oli katsottava koskeneen myös auton omistusoikeutta.

Kun autokauppa oli vapaamuotoinen oikeustoimi, ei sillä seikalla, ettei rahoitusyhtiö ollut rekisteröinyt omistusoikeuttaan ajoneuvorekisteriin, ollut rahoitusyhtiön ja A:n yhtiöiden välisen omistussuhteen arvioinnissa merkitystä. Rekisteröinnillä olisi merkitystä arvioitaessa vilpittömän mielen saantosuojaan liittyvää selonottovelvollisuutta sivullissuhteessa.

Näillä perusteilla katson, ettei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

Hovioikeudenneuvos Varpu Lahti: Olen samaa mieltä kuin viskaali Salonen.

Perustelut

A on määräysvallassaan olleen TCS-osakeyhtiön edustajana 25.4.1988 myynyt kyseessä olevan auton kommandiittiyhtiölleen osamaksusopimuksella, jossa myyjäyhtiö on pidättänyt itsellään auton omistusoikeuden kunnes koko kauppahinta oli maksettu myyjälle tai hänen siirtämälleen. Samana päivänä A on myyjäyhtiön edustajana siirtänyt osamaksusopimuksen kaikkine oikeuksineen kaupan rahoittaneelle rahoitusyhtiölle. Ennen kauppahinnan maksamista A on ostajayhtiön, eli kommandiittiyhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä myynyt auton vaihtoesineenä edelleen X Oy:lle, jolle A autorekisteriin merkityn omistajan TCS-osakeyhtiön edustajana on seuraavana päivänä luovuttanut auton rekisteriotteen ilmoitusosan.

Virallinen syyttäjä on katsonut, että menettelyllään A on anastanut hallussaan olleen auton itselleen. Tämän vuoksi syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta kavalluksesta.

Kavalluksen tunnusmerkistö edellyttää, että teko kohdistuu toisen omistamaan omaisuuteen. Kysymys omistusoikeudesta ratkaistaan siviilioikeudessa vallitsevien periaatteiden ja sääntöjen mukaan.

Pidättäessään osamaksusopimuksessa omistusoikeuden myyjäyhtiö on turvannut itselleen oikeuden ottaa auto takaisin siinä tapauksessa, ettei ostajayhtiö maksa kauppahintaa. Omistuksenpidätys on toiminut siten myyjän saatavan vakuuskeinona. Kun myyjäyhtiö on siirtänyt osamaksusopimuksen kaupan rahoittaneelle rahoitusyhtiölle, on tämä merkinnyt sitä, että rahoittajalle on siirretty osamaksusopimukseen perustuva saatava ostajalta sekä omistuksenpidätysehtoon perustuva oikeus ottaa auto pois ostajalta, mikäli ostaja ei täytä osamaksusopimukseen perustuvia maksuvelvoitteitaan rahoittajalle. Osamaksusopimuksen siirto rahoittajalle on merkinnyt siten sopimuksen siirtoa kaupan rahoituksen vakuudeksi. Sopimuksen siirto, josta on myös määräykset osamaksusopimukseen liitetyissä osamaksukaupan sopimusehtojen toisessa kohdassa, ei näin ollen sellaisenaan tarkoita auton omistusoikeuden luovutusta rahoittajalle, vaan vakuusjärjestelyä.

Vakuusjärjestely itsessään siihen liittyvine kompetenssirajoituksineen sitoo myyjäyhtiötä. Myyjäyhtiön asema auton omistajana, mikä asema on perustunut muuhun saantoon kuin osamaksusopimukseen, säilyy myyjäyhtiöllä osamaksusopimuksen mukaisesti siihen asti, kun ostajayhtiö on täyttänyt sopimusvelvoitteensa.

Osamaksusopimukseen perustuvien oikeuksien siirto rahoitusyhtiölle on merkinnyt sitä, ettei siirrosta tietoisella ostajayhtiöllä myyjäyhtiön suostumuksellakaan ennen kauppahinnan maksamista ole ollut oikeutta luovuttaa auton omistusoikeutta edelleen. Kun auton omistusoikeus ei kuitenkaan ole osamaksusopimuksen siirron perusteella siirtynyt rahoitusyhtiölle ja A:n on määräysvaltaansa nähden katsottava toimineen TCS-osakeyhtiön suostumuksella, hän ei auton edelleen luovuttaessaan ole syyllistynyt kavallukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.